TAHDON 2020

Yhteiskuntamme on arvomurroksessa. Erityisen muutoksen kohteena ovat seksuaalivähemmistöjen oikeudet. Samalla niiden oikeudet, jotka pitäytyvät perinteisessä ihmis- ja avioliittokäsityksessä, ovat kaventumassa. Vaarana on, että kristillistä ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa edustavia kirjoituksia esimerkiksi somessa poistetaan vihapuheena tavalla, joka ei edusta yhdenvertaisuutta, vaikka rikoslain syrjintäpykälä kieltää mm. uskontoon kohdistuvan syrjinnän.

Onko konservatiivisesti ajattelevilla samanlaiset oikeudet ilmaista ja perustella ajatuksiaan kuin vähemmistöjen asiaa ajavilla? Sananvapaus tulee säilyttää. Nyt on kiinni meistä, Suomen kansalaisista, annammeko äänekkään vähemmistön viedä oikeudet Suomen perinteiseltä kristikansalta ja niiltä jotka omassatunnossaan kokevat oikeaksi perinteiset perhearvot.

Kristittyjen laillinen oikeus elää seurakuntaelämää, jossa pidetään yllä perinteisiä perhearvoja ja sen mukaisesti vihitään avioliittoon ainoastaan mies ja nainen, tulee säilyttää.

Tämä oikeus ei ole pois kenenkään muun oikeuksista, koska kenenkään ei ole pakko kuulua yhteisöön, jonka oppia ei allekirjoita. Toisin ajattelevilla on mahdollisuus avioitua muualla kuin kirkossa joka on sidottu kristilliseen ihmiskäsitykseen.

Kristittyjen oikeuksia kannattavat monet erilaisista taustoista olevat ihmiset. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä edes avioliitosta, saattaa olla että jopa kannatat seksuaalivähemmistöjen asiaa, mutta jos olet sitä mieltä, että kristittyjen oikeudet yhteiskunnassa tulee turvata, allekirjoita aloite.

Allekirjoita täällä:

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/5101

Yksi henkilö voi allekirjoittaa aloitteen vain kerran. Kirjauduttuasi aloitesivulle, paina "Kannata aloitetta", katso että tietosi ovat oikein ja vahvista. Kiitos kannatuksestasi tärkässä asiassa. Huom.: Kannattajan nimi ja tiedot eivät tule näkyviin aloitesivulla tai muualla. Näkyviin tulee vain kannatusten määrä.

Tässä vielä aloitteen sisältö sekä perusteluosaa täydennettynä:

TAHDON 2020

Aloite kristillisen seksuaalietiikan mukaisen opetuksen ja toiminnan turvaamiseksi sitä edustavissa uskonnollisissa yhdyskunnissa ja yhteiskunnassa

Olemme huolestuneina seuranneet seksuaalivähemmistöjen oikeuksista käytävän keskustelun vaikutusta maamme kristillisiin kirkkokuntiin ja seurakuntiin työnantajina ja kristilliseen uskonnonharjoitukseen kuuluvan kristillisen ihmiskäsityksen ja kristillisen seksuaalietiikan edustajina. Kun nyt näyttää olevan painetta yhdenvertaisuuslain (1325/2014) tulkitsemiseen sellaisella tavalla, joka asettaisi kristillisen kirkon ja seurakunnat kestämättömään tilanteeseen vaatien niitä toimimaan vastoin uskonnollista perustaansa ja luonnettaan, vaadimme lainsäätäjiä huomioimaan uskonnollisten yhdyskuntien erityisluonteen suhteessa seksuaalieettisiin kysymyksiin.

Täten esitämme, Suomen uskonnonvapauslaissa uskonnollisiksi yhdyskunniksi määriteltyjen Suomen evankelisluterilaisen kirkon, Suomen ortodoksisen kirkon ja rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien sekä kaikkien Raamattua peruskirjanaan pitävien rekisteröimättömien yhdistysten uskonnonharjoitukseen kuuluvan seksuaalieettisen opetuksen turvaamiseksi, seuraavaa:

Että eduskunta tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, joko uudella pykälällä tai olemassaolevien pykälien tai momenttien muotoilemisella, varmistaa sen, ettei yhdenvertaisuuslain 1325/2014 tulkinta tulevaisuudessakaan johda kristinuskon kriminalisointiin eikä kavenna uskonnonvapauteen kuuluvaa ja YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittua oikeutta: yksin ja yhdessä toisten kanssa, julkisesti ja yksityisesti julistaa ja opettaa uskon mukaisesti, harjoittaa hartautta ja uskonnollisia menoja (artikla 18) ja tasavertaisesti ilmaista vakaumustaan julkisesti (artikla 19).

Koska kristillisen uskon perusteisiin kuuluu kristillinen ihmiskäsitys ihmisestä mieheksi ja naiseksi luotuna, ja tämän mukaisesti miehen ja naisen välinen avioliitto, tulee myös lainsäädännössä nykyistä selkeämmin huomioida uskonnollisen yhdyskunnan vapaudet näissä kolmessa peruskysymyksessä:

1) Oikeus opettaa kristinuskon mukaisesti että avioliitto on miehen ja naisen liitto.

2) Oikeus yhdyskunnan luonteen ja opetuksen mukaisesti kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia tai muulla tavoin kristillistä uskoa, ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa vastustavia pareja; muulla tavoin kristillistä uskoa, ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa vastustaviksi voidaan tulkita esim. polyamorisessa suhteessa elävät henkilöt.

3) Vapaus kieltäytyä valitsemasta työntekijäksi henkilöä, joka edustaa yhdyskunnan vastaista näkemystä sen luonteeseen kuuluvassa luovuttamattomassa peruskysymyksessä. Tähän kuuluu oikeus kieltäytyä valitsemasta työsuhteeseen henkilöä joka elää suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa tai muuten ilmaisee suosivansa ja kannattavansa homoseksuaalisia suhteita, sekä vapaus erottaa työsuhteesta henkilö joka edellä määritellyllä tavalla vastustaa yhdyskunnan luonnetta sen luovuttamattomissa peruskysymyksissä.

Eduskunnan on huolehdittava, etteivät yhdenvertaisuuslaki ja uskonnonvapautta turvaava laki joudu tarpeettomaan ristiriitaan, ja että yhdenvertaisuuslain sekä rikoslain syrjintäpykälien noudattamisessa tulevaisuudessakin otetaan huomioon seurakunnan luonne ja sisäiset velvoitteet.

Lain täsmentämistä niin, ettei se mahdollista syrjinnän kieltävän pykälän käyttöä uskonnon harjoittamisen ja ilmaisun rajoittamiseen tilanteissa, joissa uskonnollinen yhdyskunta tai sen jäsenet perustellusti ja lain turvaamin oikeuksin harjoittavat uskoaan, palvelisi yhdenvertaisuuslain 12§ täsmentävä muotoilu esimerkiksi lisäyksellä:

"Erilainen kohtelu saattaa olla oikeutettua myös silloin, kun työsuhteeseen hakeutuva elämällään ja toiminnallaan yksityishenkilönä osoittaa vastustavansa työnantajan sellaisia eettisiä näkemyksiä, jotka olennaisesti kuuluvat työn luonteeseen. Esimerkiksi uskonnollisen yhdyskunnan kohdalla syrjintää ei ole, jos avioliittoa miehen ja naisen liittona pitävä yhdyskunta oman luonteensa ja uskonnonvapauden piiriin kuuluvan opetuksensa mukaisesti kieltäytyy ottamasta työsuhteeseen henkilöä, joka elää yhdyskunnan opetuksen vastaisessa parisuhteessa tai ilmaisee sellaisia suhteita kannattavansa."

Momentin täydentäminen kuvatulla tavalla on ongelmallinen, koska yhdenvertaisuuslakia "ei kuitenkaan sovelleta yksityis- eikä perhe-elämän piiriin kuuluvaan toimintaan eikä uskonnonharjoitukseen".

Nykyisellään on kuitenkin jo nähtävissä, että yhdenvertaisuuslakia pyritään käyttämään tavalla, joka rajoittaisi maamme kristillisiä yhteisöjä ja estäisi niitä opettamasta ja toimimasta kristillisen perinteen mukaisesti. Tästä syystä vaadimme ehdottamamme lisäyksen tai sisällöllisesti sitä vastaavan momentin lisäämistä joko yhdenvertaisuuslakiin TAI muuhun lainsäädännölliseen yhteyteen kuten rikoslakiin ja asian huomioimista yhdenvertaisuuslain tulkinnoissa niin, ettei yhdenvertaisuuslakia tulevaisuudessakaan käytetä rajoittamaan avioliittoa ja seksuaalietiikkaa koskevissa kysymyksissä toisella tavalla ajattelevien laillista toimintaa ja sananvapautta.

PERUSTELUT KOHTAAN 1.

Kristillinen seurakunta on aina pitänyt avioliittoa miehen ja naisen liittona. Tämän perustana on mm. Jumalan luomisteko, josta Raamattu kertoo, että Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen (yksikkö) täsmentäen "mieheksi ja naiseksi" (monikko). "Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät" (1.Moos.1:27).

Raamatun ilmoituksen perusteella voidaan ajatella, että luomalla ihmisen mieheksi ja naiseksi Jumala jakoi kuvansa kahdeksi, jotka yhdessä ja toisiaan täydentäen ilmaisevat Hänen olemustaan paremmin ja täydemmin kuin kumpikaan yksin. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumala on Isä. Hän ei kuitenkaan ole mies, vaan Henki, ja sellaisena sukupuoleton. Hänessä on sekä "maskuliininen" että "feminiininen" puolensa; jälkimmäistä ilmaisee mm. Jes. 66:13 "Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen".

Jumalan luomisteosta on historian aikana ollut erilaisia tulkintoja ja painotuksia seurakunnan sisälläkin, mutta perinteiset ja hyväksytyt tulkinnat eivät koskaan ole asettaneet kyseenalaiseksi Jumalan luomistekoa mieheksi ja naiseksi. Avioliitto on aina katsottu miehen ja naisen liitoksi. Tämä on nähty paitsi Jumalan luovuttamattomana suunnitelmana seurakunnassa, myöskin Jumalan tarkoituksena kaikille ihmisille ja yhteiskunnan hyvinvoinvointia palvelevana instituutiona.

Perinteinen ihmis- ja avioliittokäsitys on perusteltavissa myös biologisin ja psykologisin tosiasioin. Miehen kromosomit ovat perusmuotoa XY, naisen XX. Se että XY-kromosomeilla syntynyt henkilö vastoin biologiaansa kokee itsensä naiseksi tai XX-kromoseilla syntynyt mieheksi, ei tee tyhjäksi tätä biologista tosiasiaa eikä oikeuta vaatimusta, että kaikkien yhteiskunnassa tulisi mukauttaa ajattelunsa vähemmistön kokemuksen mukaiseksi. Niin ikään psykologia on todennut, että lapsen terve psykologinen kehitys pojasta mieheksi ja tytöstä naiseksi tarvitsee sekä isän että äidin läsnäolon ja mallin.

Seurakunnan opetus ei kuitenkaan perustu sen seksuaalietiikkaa tukeviin biologisiin ja psykologisiin havaintoihin, vaan Raamatun ilmoitukseen.

PERUSTELUT KOHTAAN 2.

Homosuhteiden tai esim. monihenkilösuhteiden (polyamoria) vihkiminen johtaa kristillisen seurakunnan sovittamattomaan ristiriitaan itsensä kanssa. Seurakuntaa ei voi pakottaa sellaiseen mitä se perinteisesti ja luovuttamattomasti pitää syntinä eli perustavanlaatuisesti vääränä ja vahingollisena ja missä se joutuisi oman perustansa ja eetoksensa kanssa vastakkain niin, että lakkaisi olemasta kristillinen seurakunta.

PERUSTELUT KOHTAAN 3.

Kristillinen oppi sitoo seurakuntaa myös työnantajana. On kohtuullista olettaa, että seurakuntatyöhön hakeutuva itse on kristitty ja että hän luovuttamattomissa periaatteellisissa kysymyksissä edustaa ja noudattaa sitä uskoa, mikä on seurakunnan perusta ja sen toiminnan ydin.

SEURAKUNTAELÄMÄN ERITYISLUONTEESEEN LIITTYVÄ PERUSTELU

Ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi läpäisee koko Raamatun monella tavalla. Vanha Testamentti käyttää Jumalan ja Hänen omaisuuskansansa suhteesta avioliittokuvaa, jonka mukaan epäjumalien seuraaminen oli aviorikokseen verrattava teko ja hengellistä haureutta (mm. Jes. 54:5, Hes. 23 luku, Hoos. 1:2). Jumala itse käyttää Raamatussa symboliikkaa, jossa Jeesus on sulhanen ja seurakunta morsian, joka noudetaan "hääjuhlaan". Jumalan luomisteko mieheksi ja naiseksi sisältää syvällisiä hengellisiä ulottuvuuksia, joilla on merkittävyyttä hengellisessä maailmassa (Ef. 5:32).

Raamatun mukaan elämme rikkoutuneessa maailmassa ja maailmassa joka on monin tavoin pahan vallassa (mm. 1.Joh. 5:19). Ihmisen persoona ja yksilöllisyys ei kehity tyhjiössä. Henkilön minäkuva ja asiat joissa hän kokee toteuttavansa itseään perustuvat hänen saamiinsa vaikutteisiin ja niitä vahvistaviin ratkaisuihin. Vaikutteet saattavat ohjata väärään suuntaan. Siksi tarvitsemme Jumalan sanaa ja seurakunnan opetusta.

Kristillinen seurakunta perustuu Raamatun ilmoitukseen syntiinlankeemuksesta, synnistä, syntien sovituksesta ja uudesta elämästä. Keskeisenä on usko Jeesukseen, hänen sovitustyöhönsä, kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Usko ilmenee muun muassa kristillisessä kasteopissa: "Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman" (Room. 6:4).

Tämän mukaisesti seurakunnissa on yleensä opetettu, että ainoastaan Jumalan tarkoitus ja suunnitelma Jeesuksessa tervehdyttää ihmisen sellaiseksi, joksi hänet on tarkoitettu, ja että Jumalan yhteydessä eläessään ihminen parhaiten toteuttaa itseään. Jumalan uudistava työ Pyhän Hengen kautta johtaa ihmistä vapautumaan vääristävistä ja turmiollisista vaikutteista (mm. Room. 12:2, Tiit. 2:12).

Maailmassa vallitsevalla rikkinäisyydellä ja Jumalan kuvan turmeltumisella on vaikutuksensa ihmissuhteisiin ja perhe-elämään. Isät ja äidit eivät aina ole osanneet rakastaa niin kuin heidän tulisi. Tästä on aiheutunut monenlaista hätää sekä suoranaista pahuutta mm. erilaisten hyväksikäyttöjen muodossa. Luomakunnassa tapahtuneella turmeltuneisuudella voi olla ulottuvuutta paitsi ihmisen psyykeeseen myös kokonaisvaltaisesti hänen olemukseensa. Mikään rikkinäisyys, epätäydellisyys tai vajavaisuus ei kuitenkaan voi olla seurakunnalle peruste muuttaa alkuperäistä opetusta, joka ohjaa kristittyä elämässään oikeaan ja terveeseen suuntaan.

YLEISET PERUSTELUT

Kristillisen seurakunnan käsitys Jumalan luomisteosta, avioliitosta ja perheestä on ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa perinteisesti nähty yhteiskuntaa rakentavana ja tukevana. Yleisten arvostusten muuttuessakin kristillisellä seurakunnalla tulee säilyä oikeus pitää yllä perinteistä käsitystään Jumalan luomisteosta, suunnitelmasta ja tarkoituksesta.

Yhteiskunta on tarkoitettu kaikille jäsenilleen. Siksi sen kuuluu huolehtia kaikkien jäsentensä oikeuksista kohtuullisessa määrin. Demokratiassa kohtuullisuuden määrittely esim. vähemmistöjen oikeuksien suhteen kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Vähemmistön oikeuksista huolehtiminen ei kuitenkaan saa johtaa valtaväestön tai muiden vähemmistöjen aseman ja oikeuksien kohtuuttomaan kaventumiseen.

Seurakunta on pohjimmiltaan kristittyjen yhteisö, joka opettaa jäseniään kristinuskon mukaisesti ja myös yhteiskunnassa pitää esillä mitä kristillinen ihmiskäsitys ja maailmankuva on ja mihin se perustuu. Yhteiskunnan tulee huolehtia ja varmistaa, tarvittaessa lainsäädännöllisesti, että myös kristityillä säilyy oikeus elää ja toimia uskonsa mukaisesti.

Seksuaalisten vähemmistöjen ja niille tarkoituksenmukaista seksuaalipoliittista agendaa edustavien tahojen painostus toisella tavalla ajattelevia kohtaan näkyy yhteiskunnassa monin tavoin. Yhdenvertaisuuslain yksipuolinen, tarkoitushakuinen käyttö on johtanut muun muassa siihen, että joissain seurakunnissa on rippileirien isosiksi vältetty valitsemasta sellaisia nuoria, jotka ovat tunnustavia kristittyjä, koska on pelätty heidän pitävän esillä perinteistä seksuaalietiikkaa, mikä saattaisi johtaa syytöksiin syrjinnästä. Perinteisen ihmis- ja avioliittokäsityksen omaavien puheenvuoroja on somessa poistettu "vihapuheena", mutta perinteisellä tavalla ajatteleviin kohdistuvaa nimittelyä homofoobikoiksi, raamatulla päähän hakkaajiksi ja karkeampiakaan nimittelyn muotoja ei ole samalla tavalla nähty vihapuheeksi, vaikka rikoslaki 11 pykälä 10 asettaa nämä lähtökohtaisesti samaan asemaan.

Kristillisten yhteisöjen pakottaminen uskonsa vastaiseen toimintaan merkitsee käytännössä kristinuskon kriminalisoimista. Näyttää siltä, että perinteisellä tavalla ajattelevia kristittyjä ja yleisesti ottaen perinteistä seksuaalietiikkaa edustavia ollaan ajamassa marginaaliin ja vaientamassa keskustelusta. Tällainen kehitys johtaa perinteisen ihmis- ja avioliittokäsityksen omaavien sananvapauden kaventumiseen ja kristillisen seurakunnan oikeuksien rajoittamiseen.

Kristilliseen seurakuntaelämään sisältyy oikeus opettaa kristinuskon mukaisesti, vihkiä kristinuskon mukaisesti sekä olla valitsematta tai erottaa työsuhteesta henkilöt, joiden elämä on räikeässä ristiriidassa seurakunnan opin kanssa. Vallitseva ilmapiiri ja arvostuksissa tapahtunut muutos vaatii eduskuntaa huomioimaan seurakuntien oikeudet. Tämän huomioiminen yhdenvertaisuuslakia muuttamalla niin, että siinä kyetään turvaamaan uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvien oikeudet, tai että asia muulla tavoin tulee lainsäädännössä huomioiduksi esimerkiksi rikoslaissa, olisi tärkeää myös periaatteelliselta kannalta ja vähentäisi kristittyihin kohdistuvaa sananvapauden kaventamista.