ONKO KANSALAISALOITE TAHDON 2020 SYRJIVÄ?

TAHDON 2020 -kansalaisaloite on muutamien yksityishenkilöiden taholta somessa leimattu syrjiväksi. Aloitteen kolmas kohta, joka vaatii työnantajalle oikeutta olla valitsematta virkaan/työtehtävään sopimaton henkilö, on tässä se kohta, joka kuulemma on perustuslain vastainen ja riittää estämään aloitteen käsittelyn eduskunnassa.

Vastalauseita ei ole herättänyt työnantajalle vaadittu oikeus sinänsä, päinvastoin on korostettu että tällainen oikeus on luonnollinen ja että se on olemassa, ja että koko aloitus siksi on turha. Samaan aikaan kun korostetaan aloitteen turhuutta - sen vaatiessa olemassaolevia oikeuksia, joita kukaan ei uhkaa, ja on sanottu, että aloite tässä mielessä on jopa vainoharhainen - kuitenkin korostetaan, että aloitteen sisältö juuri tämän vaatimuksen tähden on laiton.

Kyse on siis siitä että työnantajalla on oikeus hylätä sopimaton henkilö ja että tällainen menettely ei ole syrjintää; mutta työnantajalla ei ole oikeutta hylätä työnhakijaa tai erottaa työsuhteesta seksuaaliseen suuntautuneisuuden tai siihen liittyvien seikkojen perusteella, koska se olisi syrjintää.

Huomionarvoista on ollut tapa, jolla aloitteen vastustajat puhuvat aloitteen ohi ja jättävät huomiotta johdonmukaisesti esitetyn perustelun, jossa ensimmäisestä kohdasta seuraa toinen ja toisesta kolmas:

1) Oikeus opettaa kristinuskon mukaisesti että avioliitto on miehen ja naisen liitto.

2) Oikeus yhdyskunnan luonteen ja opetuksen mukaisesti kieltäytyä vihkimästä samaa sukupuolta olevia tai muulla tavoin kristillistä uskoa, ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa vastustavia pareja; muulla tavoin kristillistä uskoa, ihmiskäsitystä ja seksuaalietiikkaa vastustaviksi voidaan tulkita esim. polyamorisessa suhteessa elävät henkilöt.

3) Vapaus kieltäytyä valitsemasta työntekijäksi henkilöä, joka edustaa yhdyskunnan vastaista näkemystä sen luonteeseen kuuluvassa luovuttamattomassa peruskysymyksessä.

Yksikään aloitteen vastustajista, joiden kritiikkiä olen lukenut ja joiden kanssa olen keskustellut asiasta, ei ole kiistänyt johdonmukaisuutta. Siitä huolimatta väitetään itsepintaisesti että aloite edustaa syrjintää.

Muutamalle vastustajalle olen heittänyt kysymyksen olisiko heidän mielestään syrjintää esimerkiksi se, jos ateistinen yhdistys hylkää vaikkapa toimitusjohtajaksi pyrkivän syystä, että tästä on tullut kristitty, joka pitää esillä uskoaan Jumalaan. Aloitteen vastustajien mielestä se ei olisi syrjintää.

Erään keskustelijan kommentti: "Jos esim. työhakija ilmaisee vaikka ettei hyväksy vasemmiston tai kokoomuksen näkemyksiä, aivan varmaan hän ei ole sopivin, jos johonkin puolueen tehtävään hakee. Tai vastustaa jotain asiaa, ja juuri siinä yrityksessä tuotetaan sellaista tuotetta tai palvelua, jossa sitä pitää puoltaa. Näin nämä asiat ovat aina olleet." Sama henkilö on kuitenkin sitä mieltä että uskonnollisen yhdyskunnan virkaan hakevan syrjäyttäminen siksi, että tämä elää homosuhteessa, olisi kiistattomasti syrjintää.

Johdonmukaisesti tarkasteltuna kyse on uskonnollisen yhdyskunnan tuottamasta "tuotteesta tai palvelusta". Kun palvelun perusta on kristillisessä evankeliumissa, joka on sidottu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja siitä johdettuun seksuaalietiikkaan, kuten aloite osoittaa, on perusteltua jo lähtökohtaisesti odottaa hakijalta kristillisen eetoksen mukaista vakaumusta.

Tässä kohtaa ne, jotka muuten pitävät työntekijältä vaadittavaa uskollisuutta työnantajan "tuotteelle tai palvelulle" perusteltuna, kääntävät kelkkansa toiseen suuntaan.

Työntekijältä voidaan siis vaatia työn luonteen omaksumista ja sen mukaista etiikkaa kaikissa muissa tapauksissa, mutta ei silloin kun kyse on seksuaalisesta suuntautuneisuudesta? Ja näin on siitä huolimatta, että seksuaalietiikka on olennainen, erottamaton ja luovuttamaton osa kristillisyyttä.

Evankeliumin lähtökohtiin kuuluu, että ihminen on syntinen, monella tavalla rikkinäinen ja Jumalaa vastustavien tottumusten sitoma. Seksuaalisuus ei ole muusta elämästä irrallinen niin että ihminen seksuaalisuudessaan olisi eheä ja synnitön, ja vain muilla elämän alueilla syntinen. Rikkinäisyys ulottuu myös seksuaalisuuteen ja usein selkeimmin ilmenee juuri siinä.

Syntisyytensä vuoksi ihminen tarvitsee anteeksiantamusta ja sovitusta. Armoa voi olla vain siellä, missä on rikottu. Evankeliumi ei kuitenkaan jätä ihmistä pelkän anteeksiantamuksen varaan, niin että ihminen olisi pakotettu edelleen rikkomaan Jumalaa vastaan kaikessa, mihin hän anteeksiantamusta tarvitsee. Anteeksiantamuksen varassa oleminen ei siis tarkoita, että meidän täytyisi jatkaa synnissä elämistä.

Evankeliumi ei ole sanoma ainoastaan Jeesuksen kuolemasta, vaan Hänen ylösnousemuksestaan, josta kristitty on osallinen uskon kautta. Anteeksiantamus on avannut oven elämän eheytymiseen. Sovituksen sanoma sisältää lupauksen Pyhästä Hengestä, joka alkaa uudistaa ihmistä niin, että hänen elämässään tapahtuu muuttumista.

Kuinka henkilö, joka synnillisessä suhteessa elämällä ja kristillistä ihmiskäsitystä vastustamalla räikeästi rikkoo Jumalaa vastaan (siis sitä vastaan, mitä kristillinen seurakunta perinteisesti Jumalan tahdosta opettaa), voi esiintyä seurakunnan edustajana ja opettaa Jumalan tahtoa ja seksuaalisten alueiden parantumista

Kansalaisaloite ei ole syrjivä. Se ei edusta syrjintää, vaan uskonnollisten yhdyskuntien luonnollisia, johdonmukaisesti perusteltuja oikeuksia.

SYRJINTÄÄ VAI LOJALITEETTIA?


Työsopimuslain mukaan "Työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa". Tätä vaatimusta sanotaan lojaliteettivelvoitteeksi.

"Työntekijän lojaliteettivelvoitteen mukaan työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Työntekijän lojaliteettivelvollisuus kestää koko työsuhteen ajan ja se sitoo työntekijää, vaikka tämä olisi lomautettuna tai vapautettu työvelvoitteesta.

Työntekijän tulee ottaa toiminnassaan huomioon myös työnantajan etu, eikä hän saa esimerkiksi vahingoittaa työnantajan omaisuutta tai vaarantaa epäasiallisella käyttäytymisellä työnantajan mainetta ja asiakassuhteita. Lojaliteettivelvollisuus ulottuu osin myös työntekijän vapaa-aikaan. Työntekijän työnkuvalla ja asemalla on arvioinnissa merkitystä, ja mitä vastuullisemmassa asemassa työntekijä on, sitä pienempi teko voi rikkoa lojaliteettivelvoitetta. Velvoite tulee muistaa myös sosiaalisessa mediassa kuten internetin keskustelupalstoilla tai facebookissa. Jos toiminta on muutenkin työsuhteessa kiellettyä, se on sitä myös verkossa."

(Helsingin seudun kauppakamarin lakimiehen Kati Mattisen asiantuntijartikkeli 9. 10. 2013)

Rikoslain syrjintäpykälässä uskontoon kohdistuva syrjintä on asetettu samaan kategoriaan seksuaaliseen suuntautuneisuuteen kohdistuvan syrjinnän kanssa.

Eräät tahot ovat pyrkineet tulkitsemaan yhdenvertaisuuslakia yksipuolisesti ja tarkoitushakuisesti, ja tästä on aiheutunut uskontoon kohdistuvaa syrjintää. Ikävää on, että esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko on mennyt tähän mukaan ja ohjeistuksissaan avannut ovea kristinuskoon kohdistuvalle syrjinnälle.

Väitteeni on että seksuaalisen suuntautuneisuuden johdosta tapahtuva työhakemuksen epääminen tai työntekijän irtisanominen ei ole syrjintää, kun kyse on uskonnollisen yhdyskunnan luonteeseen olennaisesti kuuluvasta seksuaalietiikasta ja sen noudattamisesta. Sen sijaan syrjintää on, että tämä oikeus viedään seurakunnalta. Silloin seurakunta asetetaan eriarvoiseen asemaan muiden työnantajien kanssa, joilla on oikeus vaatia työntekijän lojaaliutta edustamaansa asiaa kohtaan. Lojaliteettivelvoitteen tulee koskea myös kristillisen kirkon, seurakuntien ja herätysliikkeiden työntekijöitä.

Emme saa hyväksyä kehitystä, jossa yhdenvertaisuuslakia tulkitaan lain hengen vastaisella, syrjivällä tavalla. Oikeus kristilliseen ihmiskäsitykseen ja siitä johdettuun avioliitto- ja perhemalliin sekä seksuaalietiikkaan tulee säilyä.


ALOITTEEN PUUTTEELLISUUDESTA

Myönnän että aloitteen kolmas kohta on puutteellisesti laadittu. Kohta vaatii oikeutta hylätä uskonnollisen yhdyskunnan vastaista elämäntapaa suosivan hakemus työn nimikkeeseen ja laatuun katsomatta. Tähän olisi tullut paneutua tarkemmin.

Paras muotoilu olisi ehkä sen suuntainen että sitoutuu olemaan vahingoittamatta tai loukkaamatta yhteisöä jonka työntekijänä toimii; tämä ns. lojaliteettivelvoite on toki jo olemassa työsopimuslaissa. Muotoilu olisi korrekti ja jättäisi sopivasti tulkinnanvaraa:

Lojaliteettivelvoitteen mukaan työntekijän tulee välttää työnantajaa vahingoittavia mielipiteitä eikä hän saa muullakaan tavoin käyttäytymisellään vahingoittaa tai loukata yhteisöä jonka työntekijänä toimii. Siksi uskonnollisen yhdyskunnan vapauksiin kuuluu

3) Vapaus kieltäytyä valitsemasta virkaan henkilöä, joka edustaa yhdyskunnan vastaista näkemystä sen luonteeseen kuuluvassa luovuttamattomassa peruskysymyksessä. Tähän kuuluu oikeus kieltäytyä valitsemasta henkilöä joka elää suhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa tai muuten ilmaisee suosivansa ja kannattavansa sellaisia suhteita, sekä vapaus erottaa työsuhteesta henkilö joka edellä määritellyllä tavalla vastustaa yhdyskunnan luonnetta sen luovuttamattomissa peruskysymyksissä kuten avioliittokysymyksessä. Työntekijän käyttäytymisen ja kannanottojen vahingollisuutta pohdittaessa on otettava huomioon hänen virkansa/työtehtävänsä luonne ja sen suhde työnantajan eetokseen ja julkisuuskuvaan.

Aloitteen mahdollisesti puutteellinen muotoilu ei kuitenkaan ole olennainen tekijä. Aloite ei ole ehdotus lakitekstiksi, vaan vaatimus, että eduskunta laintulkinnassa ja uusia lakeja säätäessään huomioi kansalaisten oikeuden perinteiseen ihmiskäsitykseen sekä siitä johdettuun avioliitto- ja perhemalliin sekä seksuaalietiikkaan.

Aloitetta koskevan kritiikin valossa olennaiseksi nousee kysymys ovatko seksuaalieettiset kysymykset kristinuskossa niin olennaisia ja Raamatun valossa perusteltavissa, että uskovien oikeus perinteiseen kristinuskoon tulee säilyä?



Mika Murto

30. 8. 2019 (täydennetty 3. 9. 2019)